Rentoutuminen stressin keskellä

 Kun työskentelee myöhään iltaan viisi päivää viikossa ja usein menee melkein kuukausikin ilman kunnon viikonloppua, on stressitaso katossa lähes koko ajan ja rentoutuminen kuulostaa joltain lasten sadulta. Kuitenkin kaiken sen sählingin keskellä on lepoaikaa jostain revittävä, eli niihin vapaapäiviin kaatuu paljon odotuksia. Nukkuako pitkään ja saada niin univajetta takaisin, vai herätäkö aikaisin ja käyttää kauan odotettu vapaapäivä kunnolla hyödyksi?

 

 Olin juuri harvinaisella neljän päivän vapaaputkella ja ehdin ottaa kaiken riemun irti kauniista säästä sekä syksyisestä luonnosta. Viikonloppuna nukuin pitkään ja viikolle sijoittuneina vapaapäivinä heräsin miehen kanssa samaan aikaan, eli sain sekä levon että hyödyn. Millä tavalla sitten rentoudun?

 Vastaus: huonosti. Olen krooninen stressaaja jolla pyörii työasiat sun muut päässä ihan tauotta enkä osaa päästää niistä irti. Joskus on vain pakko lukita itsensä ulos kaikista velvollisuuksista hetkeksi kun tilaisuus on, eikä vastata Facebook-viesteihin tai katsoa sähköpostia. Niin tein tälläkin kertaa. Muutama keino kuitenkin on itselläni yli kaiken millä saada mieltä edes hieman tyyntymään.

  

 Aina kun on jonkin verran energiaa , lähden Toton kanssa kävelylle metsään. Asuinpaikkamme vieressä on iso metsä, jossa on paljon kaatuneita puita sekä ihana puro joka putoaa mäen laelta alas täyttäen metsän veden solinalla. Päästän koiran vapaaksi heti metsän reunalla sijaitsevalla pellolla ja lähden kapuamaan ylöspäin, karvanenän poukkoillessa eestaas hajujen perässä. Toto on ollut aina siitä helppo tapaus vapaana pidon suhteen ettei lähde ikinä kauas, vaan juoksee parikymmentä metriä ja jää odottamaan minua. Eri asia on sitten jos koira näkee jäniksen...

 

  Metsään kapuamaan lähteminen vaatii energiaa varsinkin väsyttävän työpäivän jälkeen, mutta kun sitä löytää, on metsässä vaeltelu rentouttavinta mitä voi keksiä. Koiran riemu on ihanaa katsottavaa ja itse virkistyy kun saa haistella syksyn tuoksuja, keksiä uusia polkuja ja yksinkertaisesti olla ihan itsekseen. Lisäksi usein törmää pieniin asioihin mitä ei tunnista, kuten itse tykkään bongailla sieniä, kukkia sekä erilaisia puumuodostelmia. Viimeksi tosin törmäsin kummalliseen maahan painettuun piin muotoiseen oksaan (?) josta en ottanut selkoa että mikä se voisi olla.

 

 

 Metsässä vaeltelu on tapauksessani myös hieman jännittävää, sillä kävely usein venähtää pitkäksi senkin takia koska tuppaan eksymään! Metsäalue ei ole vielä tullut kokonaan tutuksi ja ajankulun unohtaessa sekä koiraa seuratessa päätyy minne sattuu. Se onneksi vain lisää retken mukavuutta, mutta siinä vaiheessa kun on ihan puhki ja tajuaa ettei edessä oleva polku ole yhtään tuttu, voi päästä hieman syvempi huokaus. Onneksi kyseessä ei ole kuitenkaan mikään forbidden forest, vaan kannoillaan kääntyminen ja suunnilleen oikeaan suuntaan meneminen heittää jo lähemmäs tuttuja maisemia.

Reipas metsälenkkeilijä!

  Toinen rentouttava tapa on avata asunnon takaovi selälleen, napata hyvä kirja ja mennä pihalle lukemaan samalla kun kissat möyhäävät ympäri pihaa. Pikku pihamme sijaitsee hyvässä asennossa niin että aurinko paistaa suoraan eikä tuuli häiritse, joten usein viileämmälläkin ilmalla tuntuu lämpimältä. Juuri viikonloppuna olin pihalla tunnin verran hameessa ja flip-flopit jalassa!

Summer is just a state of mind.

 

 

 

 Ragdollieni luonne-ero näkyy ulkoilussakin todella selvästi. Siinä missä nuorempi Dalf koluaa pihan läpi ja perässä saa välillä juosta kun älä nyt jahtaa sitä ampiaista tai älä mene sinne multakasaan, parkkeeraa vanhempi Nukka karvaisen takamuksensa aina samaan kohtaan pihaa ja popsii tyytyväisenä päivän salaattiannoksen. Luulisi ettei jälkimmäinen välitä yhtään onko sisällä vai ulkona kun joka tapauksessa löhöää paikallaan, mutta niin vaan sisällä käy huuto ja ovea koputellaan jos vaikka vahingossa joku päästäisi ulos.

 

 Raikkaan ulkoilman tasapainoksi on ihana mennä sisään, kääriytyä pehmeään vilttiin ja olla vain. Usein vieressä on kissa tai pari ja koirakin simahtaa lattialle, jättäen emännän vapaaksi keskittymään televisiosarjaan, kirjaan tai netissä surffailuun. 

 

 

 Tämä kyseinen löhöily pienen ulkoilun jälkeen on paras rentouttamiskeino mitä tiedän. Raikkaan ulkoilman jäljiltä olo on virkistyneen rauhallinen ja ei ole niin syyllinen fiilis siitä ettei nosta takamustaan sohvasta muutamaan tuntiin. Neuvoni muille stressaajille onkin se että koittaa olla stressaamatta levosta! Ota teekuppi käteen, kääriydy vilttiin ja napauta se lemppari tv-sarja päälle. Tai vaihtoehtoisesti käperry kumppanin kainaloon ja aloita yhdessä ajatteluvapaa peli tai kevyt elokuva. Välillä saa pysähtyä, pyykit voivat odottaa hetken ja ei sitä salaattia tarvitse juuri tänään alkaa tekemään.

 

 Älä ikinä aliarvioi oman ajan tarvetta. Stressi pitää liikkeellä mutta syö vähitellen sisältäpäin, jättäen jälkeensä raunion joka kulkee pelkällä tahdonvoimalla. Olen itse hylännyt tämän neuvon niin monta kertaa ja kokenut seuraukset erittäin pahasti kantapään kautta. 

Ota omaa aikaa, pysähdy ja hengitä.