Hiilarikoukusta ja tunnesyömisestä tavalliseen ruokarytmiin

Olen aina ollut pullasorsa, sokerirotta, mitä näitä sanontoja nyt on. Esiteininä lihoin tuosta noin vain parikymmentä kiloa kun alkoi hormonit hyrräämään eikä ne mässyt menneetkään enää taivaan tuuliin vaan jäivät parkkiin rasvasoluihin, levittäen niitä salakavalasti. Sain ne raivattua pois mutta se toikin mukanaan syömishäiriön, joka vaivasi monta vuotta vaikuttaen edelleen syömisiini. Painoni on siis mennyt ylös parikymmentä kiloa, alas saman verran ja taas ylös.

 Enää en ole syömishäiriön kourissa oleva epävarma teini joka elää päivän tonnikalapurkilla, mutta syömiseni eivät ole normaalia nähneetkään moneen vuoteen. Aikaisemmin päivän ruokailu saattoi koostua sipsistä, ulkona syödystä ateriasta ja karkeista, eikä kasviksia mahtunut siihen sekaan juuri ollenkaan. Jos päätin alkaa "laihikselle", menin ääripäästä toiseen ja sorruin hetimmiten takaisin vanhaan. Epäterveellisen ruoan mättäminen alkoi klassisesti kotoa muuttaessa, kun olikin yhtäkkiä vapaa syömään mitä haluaa milloin haluaa eikä ruoka tullut valmiina pöytään.

Viime kesänä Linnanmäellä. Pieni pelivoitto!

Pieni maistiainen Espanjan karkkikaupasta Wonkandysta

 Pari vuotta yritin aina vähän väliä saada jotain tolkkua syömisiini, sillä en todellakaan pitänyt siitä mikä peilistä katsoi ja olin huolissani siitä mitä tapahtuisi jos en saisi itseäni kuriin. Mutta vasta viimeisen puolen vuoden aikana alkoi tulla jotain tulosta, ensin terveellisempien ruokien lisääminen epäterveellisten sekaan ja siitä niiden epäterveellisten vähentämistä. Aloitin sillä että opettelin syömään kunnon aamupalan; turkkilaista jogurttia, chia-siemeniä, marjoja, hunajaa sekä macaa, sekä iso kupillinen mate-mix teetä. Lisäsin päivälliselle kasviksia, jos ostin valmiina niin kiersin pasteijat kaukaa ja otin keiton tai salaatin.

 Isoin askel oli jo aikaisemmin mainittu herkkulakko, jota olen yrittäny monesti onnistumatta. Se oli oikeasti jätti-iso askel! Päivittäiset herkkusyömiset loppuivat kuin seinään, ja hei, ei se ollutkaan niin vaikeaa. Toki se herkkujen himo ei maagisesti haihtunut ilmaan, teen jo melkein listaa mitä kaikkea tahdon syödä kun lakko loppuu. Mutta lakko auttoi siihen että pääsin siitä pakonomaisesta hiilarimättökoukusta pois, joka oli suurimmaksi osaksi tunnesyömistä. Nytkin jos on todella paha päivä, tunnen olevani hieman hukassa kun tekisi mieli lohduttautua herkuilla. Sen sijaan teen iltapalan ja jos oikein haluaa herkkuja, juon lasillisen Pepsi Maxia tai kaakaota, joskus Punnitse&Säästä-kaupasta ostettuja kuivattuja hedelmiä tai jogurttikuorrutettuja pähkinöitä - näitä tosin ei paljoa, sillä niissä on aika lailla sokeria. Lakon loputtua pidän tiukasti kiinni että herkuttelen vain kerran viikossa tai kahdessa, etten pilaa hienosti alkanutta laihdutusurakkaa.

Tekemäni kerroskakku miehen synttäreillä.

 
 Se rytmi mihin olen nyt saanut itseni totutettua on yleensä päivittäin lähes sama. Aamulla ennen töiden aloitusta työpaikalla aamupala (en edelleenkään osaa syödä heti aamusta), joka sisältää joko edellämainitun jogurttiseoksen tai sitten hedelmän, proteiinijuoman ja teetä. Olen ihan koukussa ProFeelin kaakao proteiinijuomaan, ihan huippuhyvä pikaisena välipalana töissä ja maistuu aivan ihanalta! Sokeriahan tuossa toki on, mutta itseäni se ei niinkään häiritse sillä pieni hiilaritujaus on työssäni ihan ok. Tänään aamupalalla oli myös raejuusto+tonnikala, sillä edessä oli 2000kg tavaralastin siirtämisurakka omin pikku kätösin, joten ekstra energia oli tarpeen.

Päivällä syön usein jonkin valmiin ruoan, kuten maksalaatikon, keiton tai salaatin. Välipalana hedelmää tai jos aamulla en sitä juonut niin proteiinijuoma. Kotiin tullessa olen yleensä naukuvan nälkäinen, joten yleensä teen mahdollisimman nopean ja täyttävän kombon avocadosta, ruisleivästä ja parista kevytmeetvurstista. Sen kanssa yleensä teetä, hedelmiä ja ehkä pari palaa juustoa.

Vasemmalla miehen iltapala (makkaraa, yäk!) ja oikealla omani. Lisäksi ihanaa itsetekoista dippiä kurkun kanssa; turkkilaista jogurttia, teelusikka maapähkinätahnaa, hunajaa ja siinä se!

 Kaiken kaikkiaan yritän pitää syömisrytmin tasaisena, ja syödä jotain noin parin kolmen tunnin välein pitääkseni aineenvaihdunnan käynnissä. Olen yrittänyt opetella juomaan vettä, mutta työni takia en voi juosta vessassa viiden minuutin välein ja niin väkisinkin käy kun juon vettä reippaammin! Pidän vierellä vesipulloa ja otan aina välillä hörppyä kun on hiljaisempaa. Koitan yleensä juoda vettä kotona sitten reilummin ettei kroppa kuivuisi ihan kokonaan. Toki juon päivän aikana teetä koska palelen herkästi, mutta se ei juurikaan tuo nestettä elimistöön vaan pikemminkin poistaa.


 Omat avaimet herkkukoukusta pois pääsemiseen:

-Sen asian löytäminen mikä motivoi päätöksessä pysymiseen
-Tasainen ruokailurytmi
-Kunnon ruoka
-Veden juominen
-Herkkujen radikaali pois jättäminen ainakin hetkeksi

Sekä itsensä huijaamisen lopettaminen. Jälkimmäiseen kuuluvat ne tutut "Söin jo tämän joten ihan sama vaikka pidän tänään herkkupäivän" "Ihan hyvin voin vielä tänäänkin herkutella syystä X" "Ei yksi lisäpäivä mitään vaikuta" ja "on paha mieli/ superhyvä mieli/ joten ansaitsen tämän" . Kyllä siihen pystyy kun löytää sen oikean motivaattorin!

*

 Loppuun vielä ei-niin-laihis-hehkutus; Miehen vanhemmat lähettivät Espanjasta ison paketin ruokaa, nyt on kaappi täynnä ihania juustoja ja lihoja! Nyt jos koskaan pitää harjoitella itsehillintää niiden annoskokojen suhteen, nam...