Mustetta ihon alla eli tatuointieni tausta
Muutamassa kuvassa on vilahtanutkin muutamat tatuointini, dekolteella ja käsivarressa olevat, mutta ajattelin nyt esitellä mitä tähän mennessä on kertynyt. Omilla tatuoinneillani on kaikilla tarina tai oma merkityksensä, en ole enkä luultavasti tule ottamaankaan mitään vain "onpas nätti"-perusteella. En halua ottaa sitä riskiä että se nättiyden vuoksi otettu kuva ei olisikaan mielestäni niin nätti enää vuosikymmenen päästä -tarinat kun eivät ikinä muutu tai merkitykset.
Ensimmäinen tatuointini oli 17-vuotiaana syntymäpäivälahjaksi saatu, pitkään mietitty ja täysin epäröimättä otettu yksinkertainen varis. Varis on ollut ns. toteemieläimeni niin kauan kuin muistan, lapsesta asti, ja sen valinta oli itsestään selvää. Kerran eräs opettajani sanoi erittäin osuvasti näistä outolinnuista:
"Varis ei ole kaunis, sillä on karmea ääni eikä niitä katso kukaan kahdesti. Jos ne yhtäkkiä katoaisivat maan pinnalta, emme huomaisi hetkeen mitään. Mutta vähitellen teiden vierustat alkaisivat näyttää likaisilta, pienien metsäneläinten raadot jäisivät pyörimään ja heräisimme huomaamaan että jokin on toisin. Sillä varikset pitävät tiet siistinä, tehden omaa tärkeää työtään jota harva huomaa mutta mikä tekee ison eron"
Toinen tatuointini oli dekolteella makoileva teksti, Je suis prest. Se on lempikirjasarjastani oleva lause, joka tarkoittaa "olen valmis". Otin sen kun täytin 18 ja edessä aikuiselämä. Tämä on myös ainoa tatuointini jota ns. kadun -mutta ei itse kuvan takia, vaan siksi että tekijä hakkasi sen liian syvälle, ja kuva tuntuu kohoumana ja on hieman suttuinen. Suunnitelmissa on tulevaisuudessa kehittää kuvaa siihen ympärille jotta huomio suuntautuisi hieman pois kuvan huonoista puolista.
Lauseen alkuperä on Skotlannista Fraserin klaanilta, joiden tunnuslause tämä kyseinen pätkä on. Se on ranskaa, mutta 1700-luvulla puhuttua joten hieman eri lailla ilmaistu kuin nykyään. Kyseinen kirjasarja, missä tämä lause esiintyy, on Diana Gabaldonin Outlander-sarja. Suosittelen ehdottomasti kaikkia historia- ja romantiikkafriikkejä lukemaan, kirjoja löytyy tähän mennessä kuusi ja tv-sarja on kehitteillä! En malta odottaa, starzin FB-sivut tulee tarkistettua päivittäin uusien tietojen toivossa.
Kolmas tatuointini oli myöskin Outlander-sarjan inspiroima gaelinkielinen teksti pohkeeseeni. Teksti kuuluu: "Is tu fuil 'o mo chuislean, is tu cnaimh de mo chnaimh", mikä käännettynä tarkoittaa "verenä mun veressäin, luuna mun luussain". Tatuointi kunnioittaa perhettä sekä niitä kaikkia rakkaita ihmisiä joista on tullut lujasti osa itseä.
Neljäs kuvani oli vasemmassa kädessä oleva karhu. Molemmat nimeni tarkoittavat karhua, ja kuva osoittaa sitä vahvuutta mikä sisältä löytyy silloinkin kun tuntuu ettei sitä ole. Karhun kaveriksi alkoi sittemmin kehkeytyä hihaa, mikä ei aivan täydellisesti ole mieleen sen takia ettei tatuoijan kanssa ihan menneet ajatukset yhteen. Mutta loppuvuodesta jatkuu projekti jälleen, ja saa vanhakin kuva hieman uutta twistiä ja vihdoin ihan omantyylistä jatkumoa.
Hihan teemana on se toinen maailma minkä kirjallisuus ja mielikuvitus avaa, sillä -kuten varmaan on näkynyt- kirjallisuus on ollut pienestä pitäen iso osa elämääni, ja niistä sain voimaa silloinkin kun olin yksin ja kaikki tuntui toivottomalta. Tällä hetkellä hiha on vielä ihan kesken ja mielestäni hassun näköinen. Loppuvuotta odotellessa!
Viimeisin lisäykseni mustekokoelmaan on viime vuoden Helsingin tatuointimessuilla nakutettu tikari. Halusin pitkään jalkaani tikaria, joka olisi sen "sisäisen kahjon sankarittaren" merkki, mutta jollain hieman sarjakuvamaisella, fantasiamaisella tyylillä. Tatuoinnin teki brasilialainen tatuointiartisti, jonka nimeä en enää millään saa päähäni.... Hänen työnsä oli erittäin huolellista, mutta ai että se alkuselittely oli vaikeaa! Jos en olisi pitänyt puoliani, olisin kävellyt paikalta tikaritatuoinnin kanssa jota kiertäisivät pääkallot, ruusut, liekit, josta valuisi veri ja menisi osaksi ihon läpi. Meillä oli hieman eri tyyli! Loppujen lopuksi saimme kuitenkin ideamme yksiin, ja hän sai riemukseen myönnytyksen tikarin kahvoihin, joihin tuli siiven muotoa. Evil villain-dagger oli syntynyt.
Tatuointini ovat kaikki uniikkeja merkkejä koetusta elämästä, ajatuksista ja muistoista. Ne eivät miellytä kaikkien silmää ja monet varmasti ajattelevat että ne ovat kauhean rumia -mutta ne ovat osa itseäni, ja rakastan joka ikistä. Lisää tulee ihan varmasti, mutta ensimmäinen projektini, joka on jo aikataulutettu, tulee olemaan hihan jatkaminen. Karhun tausta muutetaan realistisemmaksi ja tehdään koko puuttuva takaosa sekä jatkumoa. Nykyinen taustan tyyli on hieman liian maalausmainen ja hento omaan makuuni. Hihaa olen menossa jatkamaan Putka tattooseen tänne Tampereelle, ja luotan kyllä tulevan tekijän taitoihin sekä ajatusten synkkaamiseen paljon.
Vielä lopuksi:
Tiedosta huonot puolet.
Tärkeää on että tulevalla kuvallasi on se oikea tarkoitus, eikä se ole hetken mielijohde. Pidät sitä ihollasi lopun elämääsi, sekin elää ja haalistuu eikä tule aina olemaan yhtä terävä kuin sitä ottaessasi. Sinun tulee sitoutua rakastamaan sitä niin huonoina kuin hyvinäkin aikoina.
Tatuointia ei kannata ottaa ennen kuin on nähnyt tekijän muita töitä, kuullut kokemuksia ja käynyt paikan päällä juttelemassa tatuoijan kanssa. Itse olen nykyään huipputarkka tästä asiasta muutaman hutikokemuksen jälkeen, sillä mikään ei ole niin inhottavaa kuin istua viisi tuntia penkissä epämukavassa hiljaisuudessa tai yrittää selittää omaa näkökulmaa ihmiselle joka ei esimerkiksi pidä ideastasi.
Myöskin tatuointien piilotettavuus on hyvä miettiä -niin typerää kuin se onkin, vaikuttaa tatuointien näkyminen työn saantiin. Omat tatuointini ovat kaikki paikoilla jotka saan halutessani peittoon, ja niin tulen jatkossakin tekemään. Mieluummin pidän pitkiä hihoja töissä kuin istun kotona sormia pyörittelemässä!
Voin vapaa-ajallani kulkea vaikka bikineissä kuviani esittelemässä, mutta töissä tahdon ne peittää ja usein se on sääntökin. Jos on sitä mieltä että ei kykene pitkiä hihoja tai poolopaitaa töissä käyttämään, mieti sitä hihan ottamista tai niskatatskaa kahdesti. Ja vaikka nykyinen työpaikka olisikin ok tatuointien näkymisen suhteen, ei ole takuuta että seuraava olisi.
*
Ensimmäinen tatuointini oli 17-vuotiaana syntymäpäivälahjaksi saatu, pitkään mietitty ja täysin epäröimättä otettu yksinkertainen varis. Varis on ollut ns. toteemieläimeni niin kauan kuin muistan, lapsesta asti, ja sen valinta oli itsestään selvää. Kerran eräs opettajani sanoi erittäin osuvasti näistä outolinnuista:
"Varis ei ole kaunis, sillä on karmea ääni eikä niitä katso kukaan kahdesti. Jos ne yhtäkkiä katoaisivat maan pinnalta, emme huomaisi hetkeen mitään. Mutta vähitellen teiden vierustat alkaisivat näyttää likaisilta, pienien metsäneläinten raadot jäisivät pyörimään ja heräisimme huomaamaan että jokin on toisin. Sillä varikset pitävät tiet siistinä, tehden omaa tärkeää työtään jota harva huomaa mutta mikä tekee ison eron"
Toinen tatuointini oli dekolteella makoileva teksti, Je suis prest. Se on lempikirjasarjastani oleva lause, joka tarkoittaa "olen valmis". Otin sen kun täytin 18 ja edessä aikuiselämä. Tämä on myös ainoa tatuointini jota ns. kadun -mutta ei itse kuvan takia, vaan siksi että tekijä hakkasi sen liian syvälle, ja kuva tuntuu kohoumana ja on hieman suttuinen. Suunnitelmissa on tulevaisuudessa kehittää kuvaa siihen ympärille jotta huomio suuntautuisi hieman pois kuvan huonoista puolista.
Lauseen alkuperä on Skotlannista Fraserin klaanilta, joiden tunnuslause tämä kyseinen pätkä on. Se on ranskaa, mutta 1700-luvulla puhuttua joten hieman eri lailla ilmaistu kuin nykyään. Kyseinen kirjasarja, missä tämä lause esiintyy, on Diana Gabaldonin Outlander-sarja. Suosittelen ehdottomasti kaikkia historia- ja romantiikkafriikkejä lukemaan, kirjoja löytyy tähän mennessä kuusi ja tv-sarja on kehitteillä! En malta odottaa, starzin FB-sivut tulee tarkistettua päivittäin uusien tietojen toivossa.
 |
| Tämä kuva on otettu juuri tatuoinnin ollessa tuore. Sittemmin sitä tummennettiin. |
Kolmas tatuointini oli myöskin Outlander-sarjan inspiroima gaelinkielinen teksti pohkeeseeni. Teksti kuuluu: "Is tu fuil 'o mo chuislean, is tu cnaimh de mo chnaimh", mikä käännettynä tarkoittaa "verenä mun veressäin, luuna mun luussain". Tatuointi kunnioittaa perhettä sekä niitä kaikkia rakkaita ihmisiä joista on tullut lujasti osa itseä.
Neljäs kuvani oli vasemmassa kädessä oleva karhu. Molemmat nimeni tarkoittavat karhua, ja kuva osoittaa sitä vahvuutta mikä sisältä löytyy silloinkin kun tuntuu ettei sitä ole. Karhun kaveriksi alkoi sittemmin kehkeytyä hihaa, mikä ei aivan täydellisesti ole mieleen sen takia ettei tatuoijan kanssa ihan menneet ajatukset yhteen. Mutta loppuvuodesta jatkuu projekti jälleen, ja saa vanhakin kuva hieman uutta twistiä ja vihdoin ihan omantyylistä jatkumoa.
Hihan teemana on se toinen maailma minkä kirjallisuus ja mielikuvitus avaa, sillä -kuten varmaan on näkynyt- kirjallisuus on ollut pienestä pitäen iso osa elämääni, ja niistä sain voimaa silloinkin kun olin yksin ja kaikki tuntui toivottomalta. Tällä hetkellä hiha on vielä ihan kesken ja mielestäni hassun näköinen. Loppuvuotta odotellessa!
Viimeisin lisäykseni mustekokoelmaan on viime vuoden Helsingin tatuointimessuilla nakutettu tikari. Halusin pitkään jalkaani tikaria, joka olisi sen "sisäisen kahjon sankarittaren" merkki, mutta jollain hieman sarjakuvamaisella, fantasiamaisella tyylillä. Tatuoinnin teki brasilialainen tatuointiartisti, jonka nimeä en enää millään saa päähäni.... Hänen työnsä oli erittäin huolellista, mutta ai että se alkuselittely oli vaikeaa! Jos en olisi pitänyt puoliani, olisin kävellyt paikalta tikaritatuoinnin kanssa jota kiertäisivät pääkallot, ruusut, liekit, josta valuisi veri ja menisi osaksi ihon läpi. Meillä oli hieman eri tyyli! Loppujen lopuksi saimme kuitenkin ideamme yksiin, ja hän sai riemukseen myönnytyksen tikarin kahvoihin, joihin tuli siiven muotoa. Evil villain-dagger oli syntynyt.
Vielä lopuksi:
Tiedosta huonot puolet.
Tärkeää on että tulevalla kuvallasi on se oikea tarkoitus, eikä se ole hetken mielijohde. Pidät sitä ihollasi lopun elämääsi, sekin elää ja haalistuu eikä tule aina olemaan yhtä terävä kuin sitä ottaessasi. Sinun tulee sitoutua rakastamaan sitä niin huonoina kuin hyvinäkin aikoina.
Tatuointia ei kannata ottaa ennen kuin on nähnyt tekijän muita töitä, kuullut kokemuksia ja käynyt paikan päällä juttelemassa tatuoijan kanssa. Itse olen nykyään huipputarkka tästä asiasta muutaman hutikokemuksen jälkeen, sillä mikään ei ole niin inhottavaa kuin istua viisi tuntia penkissä epämukavassa hiljaisuudessa tai yrittää selittää omaa näkökulmaa ihmiselle joka ei esimerkiksi pidä ideastasi.
*
Myöskin tatuointien piilotettavuus on hyvä miettiä -niin typerää kuin se onkin, vaikuttaa tatuointien näkyminen työn saantiin. Omat tatuointini ovat kaikki paikoilla jotka saan halutessani peittoon, ja niin tulen jatkossakin tekemään. Mieluummin pidän pitkiä hihoja töissä kuin istun kotona sormia pyörittelemässä!
Voin vapaa-ajallani kulkea vaikka bikineissä kuviani esittelemässä, mutta töissä tahdon ne peittää ja usein se on sääntökin. Jos on sitä mieltä että ei kykene pitkiä hihoja tai poolopaitaa töissä käyttämään, mieti sitä hihan ottamista tai niskatatskaa kahdesti. Ja vaikka nykyinen työpaikka olisikin ok tatuointien näkymisen suhteen, ei ole takuuta että seuraava olisi.
*
Tulet saamaan ikäviä kommentteja sukulaisilta, vanhemmilta, tuntemattomilta siinä missä hyviäkin. Lauseita kuten "tiedätkö että tuo ei lähde ikinä pois?", "kadut tuotakin varmasti joskus" tai "älä nyt enempää ota". Jos tämä tuntuu liian ikävältä ja täyttää päiväsi huonolla mielellä, älä ota tatuointia. Itselläni tatuoinnit ovat niin osa itseäni etten edes huomaa niitä aina, enkä sen kummemmin tietoisesti korosta tai peitä niitä (töitä laskematta).
Edelleen hieman irvistelen kun tiedän että joku sukulainen huomaa että on uutta kuvaa ihossa, mutta esimerkiksi oma äitini jo luovutti ajat sitten ja nykyään ihan hienosti hyväksyy että tyttäreen ilmestyy kuviota tasaisin väliajoin. Itselläni on kuitenkin suht "kiltti" maku tatuointien suhteen joten ne ovat vähän vanhempienkin ihmisten mieleen, ja pyrin valitsemaan tekijän hyvin jotta tuloskin on mahdollisimman hyvin tehty ja miellyttävä katsoa.
*
Kaiken kaikkiaan omasta mielestäni tatuoinnit ovat näkyviä muistoja ja kaiken sen kivun ja pitkien hihojen pitämisen arvoisia. En tule "tatuoimaan itseäni täyteen", sillä pidän siitä että huomio kiinnittyy yksittäiseen kuvaan jolloin sen yksityiskohdatkin näkyvät, kuin että olisi pelkkää isoa värimassaa eikä yksityiskohdat tai ideat erotu. Luultavasti ainoa iso projektini tulee olemaan hiha. Jalkaanikin varmaan jatkan jossain vaiheessa, mutta en ympäri meneväksi vaan siroksi kuvaksi säären ja reiden sivua pitkin meneväksi.
En koe olevani "tatuoitu" tai mihinkään genreen tippuva, ja haluankin pysyä hieman naapurintyttömäisenä. Aiheutin hieman hämmennystä omassa päässäni kun viime kesänä tajusin näyttäväni tahtomattani aika rajulta kirkuvanpunaisine hiuksineni, kielikoruineni, tatuointeineni ja päällä olevassa mustassa, ankkurikuvioisessa mekossa. En kokenut olevani sellainen, yhdistelin vain yksittäisiä osia mistä pidin mutta päädyin siihen kokonaisuuteen. Nykyään mietin kokonaisuuksia enemmän, jotta ulkomuotoni kuvastaisi sitä mikä koen pääni sisällä olevani. Pidän luonnollisesta lookista nykyään enemmän, ehkä sitä kutsutaan kasvamiseksi...
Kommentit
Lähetä kommentti