Kevätaurinko ja alkava muuttosiivoilu
Heräsin tänä aamuna aikaisin kirkkaan valon paistaessa silmiin ja ensin ärsyynnyin että mitä se mies nyt keskellä yötä kännykkäänsä räplää -mutta ei se ollutkaan kännykän valo, vaan aurinko! Erittäin tervetullut ilmiö pitkän ja raskaan talven jälkeen tällaiselle ihmiselle joka ei vuosi vuoden jälkeen koskaan onnistu välttämään kaamosmasennusta vaikka kuinka tankkaa d-vitamiinia, yrittää rentoutua ja ties mitä. Auringon lisääntyminen on näkynyt myös kissojen käytöksessä; leikkiä riitti eilen illallakin tuntikausia ja joka aamu alkaa myllerrys kuuden jälkeen. Parvekkeen kiipeilypuu on ahkerassa käytössä ja ikkunasta katsellaan hartaasti ulos.
On oikeasti ihmeellistä miten valon lisääntyminen vaikuttaa vireeseen ja mielialaan. Lähikuukaudet ovat todellakin olleet aika raskaita, mutta viimeiset päivät olen noussut aamulla ylös paljon paremmalla mielellä, töissä sujuu paremmin ja päivät tuntuvat kiitävän taas normaalia tahtia. Ennen töihin tullessa oli pimeää ja lähtiessä vielä pimeämpää, nyt saan mennä töihin kivassa auringonpaisteessa ja ihailla monissa sävyissä loistavaa taivasta ja ilta-aurinkoa vielä vähän ennen sulkemisaikaa.
Kevätauringon pilkistäessa alkoi myös lemmikin omistajan painajainen; voiko sitä karvaa oikeasti leijailla joka paikassa?? Siivousinto kasvoi kummasti ja lähestyvä muuttokin inspiroi. Ensimmäisenä projektina otin esiin vaatekaappini, jonka uumeniin oli hautautunut muutaman vuoden hutiostokset, motivaatiovaatteet (kyllä minä sitten 10 kilon päästä), vaatteet joita varmasti vielä joskus käytät, rikkinäiset jotka muka joskus korjaat... you name it. Roskiin lähti kaksi isoa prisman muovikassillista kaikkea ja kaverille kiertoon iso laatikollinen.
Nyt kaapissa on suht hyvä valikoima, jota saan vähitellen uudistaa. En kuitenkaan vielä hätiköi asian kanssa vaan koitan pärjätä vaihtelemalla näitä muutamia perusvaatteita, sillä painoni on putoamassa ja toivoni mukaan jossain vaiheessa pudonnut ihan reilusti, jolloin uudet vaatteet olisivat tuota pikaa väärän kokoisia. Myöskin pienempi määrä vaatteita on mukavampi muuttaa -tässä vaiheessa mies tosin huomautti että voisin mieluummin karsia kirjahyllyä. Hyvä yritys!
Seuraava kohteeni on ympäri asuntoa lojuvat nimettömät, kummalliset pikku esineet ja tavarat joita jokaiselle aina mysteerisesti kertyy. Sellaiset mille ei ole käyttöä, mutta jotka kuitenkin pysyvät paikallaan vuodesta toiseen ilman sen kummempaa tunnearvoa tai tarkoitusta. Olen lähiaikoina alkanut arvostaa mahdollisimman helppoa ja toimivaa kotia, tavaran määrän alkaessa ahdistaa. Tavoitteeni on karsia kaikki turha ennen muuttoa, jotta uudessa kodissa ei ole monia laatikoita täynnä "jotain sälää" joita ei tiedä mihin lykkäisi ja ne päätyisivät laatikossaan varastoon.
Uudessa kodissa on paljon valoa isojen ikkunoiden ansiosta ja kauniin valkoiset seinät, joten haluan korostaa tilan avaruutta. Muutamia tauluja, kaunis pörrömatto (tästä on ainainen taistelu, mies ei kerta kaikkiaan pidä karvamatoista ja minä taas en voi elää ilman. Onneksi sain tässä asiassa voiton!) jossain helpossa värissä - sillä kauniin punainen matto ei ole niin kaunis sen jälkeen kun siinä leikkii kaksi valkoista kissaa- ja kenties valkoinen lipasto. Olen aikaisemmin suosinut raskasta, tummaa puuta sisustuksessa mutta nyt on alkanut tuntua että hieman valoisampi sisustus olisi enemmän mieleen. Myöskään eläinten karvat ja taloudessa sen myötä enemmän pyörivä pöly ei näy niin herkästi.
Kaikesta intoilusta huolimatta on hieman haikeakin olo. Eläminen keskustassa on ollut todella helppoa, ja on ihana vain lähteä ulos talosta nauttimaan hyörinästä ja poiketa kaupoissa ilman bussiaikatauluja tai bussimatkoja. Miehen kanssa voi lähteä tuosta vain käymään ravintolassa jos tuleekin yhtäkkiä lauantai-iltana se tuttu "ei ole mitään kivaa syötävää"-fiilis. Muuton jälkeen töihin pitää mennä kahdella bussilla ja ilta pitenee puolella tunnilla, eikä kebab-paikkaa lukuunottamatta ravintolaa ole lähellä.
Mutta on siinä silti niin paljon hyviäkin puolia. Saan mennä koiran kanssa lenkille ja päästää toisen juoksentelemaan vapaanakin hyvien metsä- ja kävelyalueiden ollessa ihan vieressä, talo on ihana, bussimatka ei ole niin pitkä ja meillä on ihan oven vieressä parkkipaikka. Puheena on ollut auto, sille kun olisi kovasti käyttöä, mutta se ei luultavammin ole tämän vuoden asia auton pidon ollessa hyvin kallista. Uusi vuokrammekin on nykyistä korkeampi, joten bussilla mennään toistaiseksi. Eikä kauempana keskustasta elo ole yhtään vierasta, aiemmin asuin 12 kilometrin päässä ja sieltä kulku oli paljon hankalampaa kuin uudesta asunnosta, vaikka se on muutaman kilometrin kauempana.
Seuraavaksi hieman juttua ripsienpidennyksistä ja omista ahaa-elämyksistä luonnonmukaisempien ihonhoitotuotteiden suhteen. Esittelyyn tulee mm. omat luottotuotteeni Frantsilan ruusuvoide, kookosöljy sekä arganöljy.
Next I will post about eyelash extensions and my own thoughts and experiences about using natural products in skincare. Some info about my own "holy grail"-products, like rose cream from Frantsila, coconut oil and argan oil.
*
I woke up this morning when a bright light was shining on my face, and first I got annoyed that my boyfriend is checking his phone in the middle of the night -but it wasn't cellphone's light, it was the sun! Very welcome thing after long and hard winter for a person like me, who year after year cannot avoid getting a bit depressed during the darkness and cold, despites all the d-vitamin, relaxing and whatnot. Sunlight has also affected the behavior of my cats; last evening they played for hours and started again in the morning around six. Climbing tree in the balcony is in hard use and they are spending a lot of time watching life outside the window.
 |
| Nukka nauttii auringosta |
On oikeasti ihmeellistä miten valon lisääntyminen vaikuttaa vireeseen ja mielialaan. Lähikuukaudet ovat todellakin olleet aika raskaita, mutta viimeiset päivät olen noussut aamulla ylös paljon paremmalla mielellä, töissä sujuu paremmin ja päivät tuntuvat kiitävän taas normaalia tahtia. Ennen töihin tullessa oli pimeää ja lähtiessä vielä pimeämpää, nyt saan mennä töihin kivassa auringonpaisteessa ja ihailla monissa sävyissä loistavaa taivasta ja ilta-aurinkoa vielä vähän ennen sulkemisaikaa.
*
It is really interesting how extra light affects my energy and mood. Last months have been a bit difficult, but the last days I've woken up with much better mood, work feels easier and days seem to go faster. Before it was dark when I came to work and even darker when I left, but now I can go to work enjoying nice sunshine and admire all the different shades in the sky with the evening sun just before closing time.
Nyt kaapissa on suht hyvä valikoima, jota saan vähitellen uudistaa. En kuitenkaan vielä hätiköi asian kanssa vaan koitan pärjätä vaihtelemalla näitä muutamia perusvaatteita, sillä painoni on putoamassa ja toivoni mukaan jossain vaiheessa pudonnut ihan reilusti, jolloin uudet vaatteet olisivat tuota pikaa väärän kokoisia. Myöskin pienempi määrä vaatteita on mukavampi muuttaa -tässä vaiheessa mies tosin huomautti että voisin mieluummin karsia kirjahyllyä. Hyvä yritys!
*
While the spring sun is getting stronger, starts the nightmare of a pet owner; can there really be this much hair everywhere?? My motivation to clean grew miraculously and upcoming moving is also playing its part. First project was my wardrobe, that included few years of too small clothes, clothes I have never used, clothes I think I could use some day but I won't, broken ones I think I will fix...you name it. Two big plastic bags went to trash and one boxful I gave to my friend.
Now I have small and a bit more functional collection that I will renew bit by bit. Though I am not in a hurry about that, rather I am trying to cope with these few basic clothes, because my weight is slowly going down and new clothes would -hopefully- soon be wrong size. Also smaller amount of clothes is easier to move -though in this point my boyfriend told me to rather minimize the amount of books. Nice try!
Seuraava kohteeni on ympäri asuntoa lojuvat nimettömät, kummalliset pikku esineet ja tavarat joita jokaiselle aina mysteerisesti kertyy. Sellaiset mille ei ole käyttöä, mutta jotka kuitenkin pysyvät paikallaan vuodesta toiseen ilman sen kummempaa tunnearvoa tai tarkoitusta. Olen lähiaikoina alkanut arvostaa mahdollisimman helppoa ja toimivaa kotia, tavaran määrän alkaessa ahdistaa. Tavoitteeni on karsia kaikki turha ennen muuttoa, jotta uudessa kodissa ei ole monia laatikoita täynnä "jotain sälää" joita ei tiedä mihin lykkäisi ja ne päätyisivät laatikossaan varastoon.
Uudessa kodissa on paljon valoa isojen ikkunoiden ansiosta ja kauniin valkoiset seinät, joten haluan korostaa tilan avaruutta. Muutamia tauluja, kaunis pörrömatto (tästä on ainainen taistelu, mies ei kerta kaikkiaan pidä karvamatoista ja minä taas en voi elää ilman. Onneksi sain tässä asiassa voiton!) jossain helpossa värissä - sillä kauniin punainen matto ei ole niin kaunis sen jälkeen kun siinä leikkii kaksi valkoista kissaa- ja kenties valkoinen lipasto. Olen aikaisemmin suosinut raskasta, tummaa puuta sisustuksessa mutta nyt on alkanut tuntua että hieman valoisampi sisustus olisi enemmän mieleen. Myöskään eläinten karvat ja taloudessa sen myötä enemmän pyörivä pöly ei näy niin herkästi.
*
My next target are the random, nameless things just laying around the house without any use or purpose, but that you somehow always get from somewhere. Those kind of things that you don't use but they stick around for years without emotional value or anything. Lately I have started to appreciate as easy and functional home as possible, while amount of all the stuff has started to annoy. My goal is to minimize all the stuff I have no use before we move, so in the new home I wouldn't have many boxes full of "something" that I don't know where to put and they'd end up into some closet.
In our new home there is a lot of light thanks to big windows and beautiful white walls, so I want to highlight the space. Few paintings, beautiful fluffy carpet (we strongly disagree about this, my boyfriend doesn't like fluffy carpets and I just love them. Good thing I won in this!) in some easy colour -because the beautiful red carpet doesn't look so pretty after two white cats play on it- and maybe some white table. Earlier I preferred heavy, dark wood but now I've started to have the feeling that a bit lighter furniture would be more beautiful. Also animal hair and all the dust they bring wouldn't show so easily.
Kaikesta intoilusta huolimatta on hieman haikeakin olo. Eläminen keskustassa on ollut todella helppoa, ja on ihana vain lähteä ulos talosta nauttimaan hyörinästä ja poiketa kaupoissa ilman bussiaikatauluja tai bussimatkoja. Miehen kanssa voi lähteä tuosta vain käymään ravintolassa jos tuleekin yhtäkkiä lauantai-iltana se tuttu "ei ole mitään kivaa syötävää"-fiilis. Muuton jälkeen töihin pitää mennä kahdella bussilla ja ilta pitenee puolella tunnilla, eikä kebab-paikkaa lukuunottamatta ravintolaa ole lähellä.
Mutta on siinä silti niin paljon hyviäkin puolia. Saan mennä koiran kanssa lenkille ja päästää toisen juoksentelemaan vapaanakin hyvien metsä- ja kävelyalueiden ollessa ihan vieressä, talo on ihana, bussimatka ei ole niin pitkä ja meillä on ihan oven vieressä parkkipaikka. Puheena on ollut auto, sille kun olisi kovasti käyttöä, mutta se ei luultavammin ole tämän vuoden asia auton pidon ollessa hyvin kallista. Uusi vuokrammekin on nykyistä korkeampi, joten bussilla mennään toistaiseksi. Eikä kauempana keskustasta elo ole yhtään vierasta, aiemmin asuin 12 kilometrin päässä ja sieltä kulku oli paljon hankalampaa kuin uudesta asunnosta, vaikka se on muutaman kilometrin kauempana.
*
Despites all the excitement I also feel a bit sentimental. Living in the center has been so easy, and it's nice just to go out of the house to enjoy the lively atmosphere and go to shopping without bus schedules or bus trips. I can go just like that to stop by in a restaurant with my boyfriend, if suddenly in saturday evening we get the "there is nothing nice to eat"- feeling. After moving I have to take two busses to get to work and evening will be half an hour longer, and otherwise than kebab-place there is no restaurants nearby.
But there is still more good sides than bad. I can go to walk with my dog and let him run loose because we have amazing forest- and walking areas next to us, the house is awesome, bus trip to center isn't that long and we have parking spot right next to the door. We have talked about buying a car, because we would have a lot of use for it, but most likely it's not something we do during this year. Keeping a car is very expensive, and our new rent will be higher than now so we will settle for a bus for now. And it isn't strange for me to live far away from center, I used to live 12 kilometers away and going to center from there was actually more difficult than from this new place, even though it's further away.
*
Seuraavaksi hieman juttua ripsienpidennyksistä ja omista ahaa-elämyksistä luonnonmukaisempien ihonhoitotuotteiden suhteen. Esittelyyn tulee mm. omat luottotuotteeni Frantsilan ruusuvoide, kookosöljy sekä arganöljy.
Next I will post about eyelash extensions and my own thoughts and experiences about using natural products in skincare. Some info about my own "holy grail"-products, like rose cream from Frantsila, coconut oil and argan oil.
mielenkiinnolla odottaen sun näkäkulmaa luonnonkosmetiikasta, ja ripsien pidennyksistä kun kosmetologi olet ;)
VastaaPoista