Merenneitotukka kokeilussa

Olen jo pidempään halunnut kokeilla turkoosia tai pastellisinistä hiusväriä ja eilen päätin vihdoin sitä koittaa. Odotukset eivät olleet korkealla koska vaalennettuun tukkaan tarttuu vaalea suoraväri aina epätasaisesti ja vaatii muutaman laittokerran ennen tasaisen tuloksen syntymistä. 

 Värinä käytin luottosuoravärimerkkiäni eli Crazy Coloria, tällä kertaa väreinä Bubblegum blue ja Pine Green. Sekoitin reiluun määrään sinistä väriä ihan muutaman pisaran vihreää Pine Greeniä, jotta sävy olisi hieman vähemmän sininen ja enemmän turkoosi. Jo laittovaiheessa näkyi kuinka hiukset imaisivat terveistä, vähiten käsitellyistä kohdista eniten ja käsitellyimmät kohdat jäivät haaleiksi.

Hiusten kuivuttua tulos oli kuitenkin tasaisen, hieman raidoitetun näköinen pastellisininen.
 
 

Otin kuitenkin uteliaisuuttani kuvan hiuksista kännykkäkameralla, ja kännykän keinovalo paljasti totuuden miten väri oli tarttunut! Seassa on raitoja omaa blondia, sinistä sekä vihreää. Moista selvää eroa tai blondeja kohtia ei paljain silmin tai missään valossa huomannut, mutta tämän kuvan kautta saa selvän käsityksen siitä kuinka eri kohdat imaisevat väriä eri lailla siitä huolimatta että väri oli mahdollisimman huolellisesti sekoitettu.


Otin ulkonakin kuvia hiuksistosta ja sävyerot näkyvät vain hentona vaihteluna tukassa, tyven ollessa sinisempi kuin latva. Ajattelin että väri lähtisi ensimmäisessä pesussa haalistumaan mutta vielä siitä ei ainakaan merkkejä ole ensimmäisen pesun jälkeen.

 

Saa nähdä miten kauan jaksan tätä sinistä katsella, sillä vaikka tätä pitkään halusin kokeilla tuli jo tämän päivän aikana se fiilis ettei se omassa päässä kyllä hyvältä tunnu. Olen kasvanut enemmän luonnollisiin sävyihin kiinni ja tämä sininen tuntuu niin teiniaikaiselta. Minä 14 vee olisi varmasti tykännyt!  

Kanavoin siis erikoisuudet ja lapsellisuudet muualle, ja kävin miehen kanssa yhdessä pienessä dvd/juliste/keräilytavara- kaupassa joka on leffa- tai tv-sarjanörtin unelma. Olin jo vuosi sitten hinkunut yhtä julistetta joka syystä tai toisesta jäi silloin ostamatta, mutta lähti nyt mukaan pienien vaikeuksien kautta. Sillä kun olimme kaupassa, ulkona satoi reippaasti, eikä tämän julisteen pergamenttityylinen paperi kestä yhtään kosteutta eikä taittamista. Eli miten kuljetat paperin sateelta suojassa ilman että sitä voi rullata?

Hankalasti. 

 

Kotiin asti se kuitenkin pääsi vaurioitta, ja kaveriksi nappasimme myös Dr. Who- julisteen keittiön pientä päätyseinää peittämään. Tavoitteena on saada yhtenäistä leffa/sarjateemaa asuntoon mutta toistaiseksi rahat on prioriteeteissa suunnattu muualle ja isompi sisustelu saa odottaa.

 

Muuten elämässä pitää aikamoista hoppua, nyt kun meistä kumpikin on päivät töissä ja siksi blogikin jäänyt takavasemmalle. Lemmikeistä on huomannut heti sen että joutuvat olemaan keskenään enemmän; Ihan mitä tahansa tekee on seuraa paljon enemmän kuin miehen ollessa kotona päivät, ja jopa yleensä ei niin seuran perään oleva Nukka käpertyy nukkumaan meidän lähettyvillämme.

 

 

Dalf on ottanut uudeksi tavakseen käydä herättämässä aamulla, puskee kännykän pois kädestä, kiehnää ja suukottelee. Riemua riittää ihan loputtomiin iltaisin kun olemme kaikki kotona, kun päivät on nukuttu ja otettu rauhallisesti.

 
 Kunto- ynnä muista projekteista postailu saa odottaa parempaa aikaa että ehdin kunnolla siihen keskittyä ja kertoa asioista tarkemmin. Siihen asti tulee ajankohtaista juttua ja mitä mieleen ikinä pulpahtaakin -luvassa mm. lisää Blackmilkin vaatteita, kirjamessuasiaa ja tuleva ihana viikonloppumatka.

Kommentit

  1. Wou mistä saa tuollaisia Keski-Maa karttoja? :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse löysin sen täältä Tampereelta Viiden tähden elokuvadivarista, joka on ihan leffa- ja tv-sarjanörtin unelmapuoti. Kannattaa käydä penkomassa!

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit