Pyörivä illallinen eli ravintola Näsinneula
Viime viikolla oli miehen syntymäpäivät ja halusin hemmotella häntä jollain ekstraerikoisella, kun lähiaikoina olemme kummatkin olleet stressaantuneita ja se toisiimme keskittyminen on jäänyt vähemmälle. Vakipaikkamme hienommalle illalliselle on yleensä Stefan's Steakhouse josta saa maailman parhaat pihvit, mutta tällä kertaa tähtäimenä oli joku uusi paikka.
Näsinneulan ravintola on houkuttanut jo pidemmän aikaa mutta lykkääntynyt, hintojen ollessa hieman korkeammat ja yleisvaikutelma ravintolasta on kovin ylellinen. Nyt päätin repäistä ja varasin pöydän meille kahdelle tiistai-illaksi. Alun perin tarkoituksena oli napata pelkkä pääruoka ja ehkä jälkiruoka, mutta suunnitelma muuttui kun haluamamme pääruoat sekä jälkiruoat olivat molemmat Tampere-menussa muiden herkkujen lisäksi.
Tässä välissä on pakko kehua Näsinneulan ravintolan palvelua! Tarjoilijat olivat aidosti hymyileviä, nopeita ja ruoista kertominen kävi englanniksikin yhtä sujuvasti kuin suomeksi. Ruokia sai odottaa mutta ei liian kauaa, sekä odotuksen tueksi saimme alussa ylimääräisen alkupalakeiton. Vesilasimme täyttyivät joka kerta kun pinta hieman hupeni ja leipää olisi saanut vetää mahansa täyteen; oli spelttileipää ja tummaa, siirappista saaristolais(?)leipää.
Edellä mainitsemani ylimääräinen alkupala oli kermainen sellerikeitto maitovaahdolla. Aivan ihanan pehmeä, eleganttiin pikkukulhoon katettu makupala! Tätä olisi hyvinkin voinut syödä vielä lisää. Leivän kanssa oli palat voita jonka päälle oli ripoteltu suolarakeita -viimeisen päälle mietittyä ylellisyyttä.
Seuraavaksi listalla oli haudutettua Charolaisea. Lähitiloilta saadut ainesosat, jälleen esteetikon iloksi ihanasti aseteltuna. Liha mureni hipaisusta ja suli suussa, mies haikaili tämän perään vielä monta päivää. Sen jälkeen napostelimme suppilovahverovanukkaan, joka oli hyvin erikoisen makuinen. Emme kumpikaan oikein osanneet päättää oliko se hyvää vai pahaa -maku oli juuri rajalla. Kuitenkin erittäin ihanan pehmeä koostumus ja ainesosat pelasivat täydellisesti yhteen.
Isoin annos, pääruokamme, oli paistettua järvikuhaa katkarapujen, papujen sekä "palkki" perunamoussen- jossa oli muistaaksemme pinaattia, värikin oli ihanan vihreä- kera. Ainesosia oli niin paljon eikä niitä tullut heti kirjoitettua ylös, joten näin jälkeenpäin on hieman vaikea niitä kuvailla! Erittäin täyttävä annos ja oma suuri suosikkini, kala oli rapean maukasta ja kastike sopi juuri täydellisesti mukaan. Kaikkia papuja en jaksanut syödä sillä vaikka tässä kuvassa se ei näykään, niitä oli kalan alla roimasti.
Kuha-annoksen jälkeen saimme henkäillä hetken ennen jälkiruokaa. Ja mikä jälkiruoka se olikaan! Olisimme kumpikin voineet syödä puolikkaan kakun kokoisen annoksen tätä...
Valkosuklaamoussekakkua, vadelmasorbettia sekä minttua. Minttu oli taivaallista, raikasta ja kuin lehdistä juuri puristettua. Vadelmasorbetista ylempi pisara oli enemmän sorbettimaista ja alempi hieman lähempänä jäätelön koostumusta. Tarvitseeko sanoa että lautanen tuli puhdistettua hyvin tarkkaan?
Makean jälkiruoan jälkeen saimme vielä eteemme juustolautasen jota hitaasti tyhjensimme samalla kun ravintola pyöri kolmatta kierrostaan öistä Tamperetta esitellen. Lautasella oli savuinen juusto, tuhti sinihomejuusto sekä jokin vahvan makuinen ("haisee sukalta", sanoi mies) juusto josta tuli oma suosikkini. Lisäksi leivänpalan päällä omenamarmeladi ja juustojen kylkeen hilloa.
Ateria kesti kokonaisuudessaan kolmatta tuntia, kuten yllä jo kävikin ilmi sillä ravintola pyörii ympäri tunnissa. Aika lensi kuitenkin nopeasti rupatellessa, annoksia ihmetellessä ja syödessä, eikä kertaakaan tultu vilkaistua kelloa. Aluksi mietimme tulisikohan maha näistä pienistä annoksista täyteen mutta se pelko oli turha! Viimeistään kala-annoksen jälkeen alkoi olo hipomaan jo aika täyteen ahdettua.
Kaiken kaikkiaan olimme erittäin tyytyväisiä kokemukseemme. Jos olet valmis sijoittamaan hieman enemmän säästöjäsi muutaman tunnin illalliseen, voin vakuuttaa ettet tule pettymään. Näsinneulan tunnelma, näköalat, hymyilevät tarjoilijat sekä ennen kaikkea upea, laadukas ruoka on koko rahan arvoista. Sen jälkeen oli ihana mennä kotiin, kääriytyä sohvalle yhdessä ja katsoa elokuvaa.
Kokoon kyhäämäni kakku joskin jäi siltä päivältä maistelematta, sen verran oli täysi olo! Pelkästään huonon huumorintajuni takia ostamat oluet kyllä kelpasivat, eikä syntymäpäiväsankari olisi voinut olla tyytyväisempi. Tulemme varmasti vielä menemään Näsinneulan ravintolaan, ehkä kun oma syntymäpäiväni lähenee...!
Näsinneulan ravintola on houkuttanut jo pidemmän aikaa mutta lykkääntynyt, hintojen ollessa hieman korkeammat ja yleisvaikutelma ravintolasta on kovin ylellinen. Nyt päätin repäistä ja varasin pöydän meille kahdelle tiistai-illaksi. Alun perin tarkoituksena oli napata pelkkä pääruoka ja ehkä jälkiruoka, mutta suunnitelma muuttui kun haluamamme pääruoat sekä jälkiruoat olivat molemmat Tampere-menussa muiden herkkujen lisäksi.
Tässä välissä on pakko kehua Näsinneulan ravintolan palvelua! Tarjoilijat olivat aidosti hymyileviä, nopeita ja ruoista kertominen kävi englanniksikin yhtä sujuvasti kuin suomeksi. Ruokia sai odottaa mutta ei liian kauaa, sekä odotuksen tueksi saimme alussa ylimääräisen alkupalakeiton. Vesilasimme täyttyivät joka kerta kun pinta hieman hupeni ja leipää olisi saanut vetää mahansa täyteen; oli spelttileipää ja tummaa, siirappista saaristolais(?)leipää.
Edellä mainitsemani ylimääräinen alkupala oli kermainen sellerikeitto maitovaahdolla. Aivan ihanan pehmeä, eleganttiin pikkukulhoon katettu makupala! Tätä olisi hyvinkin voinut syödä vielä lisää. Leivän kanssa oli palat voita jonka päälle oli ripoteltu suolarakeita -viimeisen päälle mietittyä ylellisyyttä.
Seuraavaksi listalla oli haudutettua Charolaisea. Lähitiloilta saadut ainesosat, jälleen esteetikon iloksi ihanasti aseteltuna. Liha mureni hipaisusta ja suli suussa, mies haikaili tämän perään vielä monta päivää. Sen jälkeen napostelimme suppilovahverovanukkaan, joka oli hyvin erikoisen makuinen. Emme kumpikaan oikein osanneet päättää oliko se hyvää vai pahaa -maku oli juuri rajalla. Kuitenkin erittäin ihanan pehmeä koostumus ja ainesosat pelasivat täydellisesti yhteen.
Isoin annos, pääruokamme, oli paistettua järvikuhaa katkarapujen, papujen sekä "palkki" perunamoussen- jossa oli muistaaksemme pinaattia, värikin oli ihanan vihreä- kera. Ainesosia oli niin paljon eikä niitä tullut heti kirjoitettua ylös, joten näin jälkeenpäin on hieman vaikea niitä kuvailla! Erittäin täyttävä annos ja oma suuri suosikkini, kala oli rapean maukasta ja kastike sopi juuri täydellisesti mukaan. Kaikkia papuja en jaksanut syödä sillä vaikka tässä kuvassa se ei näykään, niitä oli kalan alla roimasti.
Kuha-annoksen jälkeen saimme henkäillä hetken ennen jälkiruokaa. Ja mikä jälkiruoka se olikaan! Olisimme kumpikin voineet syödä puolikkaan kakun kokoisen annoksen tätä...
Valkosuklaamoussekakkua, vadelmasorbettia sekä minttua. Minttu oli taivaallista, raikasta ja kuin lehdistä juuri puristettua. Vadelmasorbetista ylempi pisara oli enemmän sorbettimaista ja alempi hieman lähempänä jäätelön koostumusta. Tarvitseeko sanoa että lautanen tuli puhdistettua hyvin tarkkaan?
Makean jälkiruoan jälkeen saimme vielä eteemme juustolautasen jota hitaasti tyhjensimme samalla kun ravintola pyöri kolmatta kierrostaan öistä Tamperetta esitellen. Lautasella oli savuinen juusto, tuhti sinihomejuusto sekä jokin vahvan makuinen ("haisee sukalta", sanoi mies) juusto josta tuli oma suosikkini. Lisäksi leivänpalan päällä omenamarmeladi ja juustojen kylkeen hilloa.
Ateria kesti kokonaisuudessaan kolmatta tuntia, kuten yllä jo kävikin ilmi sillä ravintola pyörii ympäri tunnissa. Aika lensi kuitenkin nopeasti rupatellessa, annoksia ihmetellessä ja syödessä, eikä kertaakaan tultu vilkaistua kelloa. Aluksi mietimme tulisikohan maha näistä pienistä annoksista täyteen mutta se pelko oli turha! Viimeistään kala-annoksen jälkeen alkoi olo hipomaan jo aika täyteen ahdettua.
Ravintola itsessään oli miellyttävä, pehmeästi valaistu ja antoi sen ylellisen tunnelman mitä hienot annokset sekä ihana palvelu tukivat. Illallisen jälkeen vaapuimme mahat täynnä portaat alas ja kävimme vielä kerran ihastelemassa maisemia viralliselta näköalatasanteelta. Hissin hurautettua alas otin väsyneenä ilon irti ihanasta heijastuksesta mikä aulan lattiassa on; kala-allas, jossa kalat seuraavat askeliasi ja liikkumisesi aiheuttaa aaltoja sekä niiden liplatusta!
Kaiken kaikkiaan olimme erittäin tyytyväisiä kokemukseemme. Jos olet valmis sijoittamaan hieman enemmän säästöjäsi muutaman tunnin illalliseen, voin vakuuttaa ettet tule pettymään. Näsinneulan tunnelma, näköalat, hymyilevät tarjoilijat sekä ennen kaikkea upea, laadukas ruoka on koko rahan arvoista. Sen jälkeen oli ihana mennä kotiin, kääriytyä sohvalle yhdessä ja katsoa elokuvaa.
Kokoon kyhäämäni kakku joskin jäi siltä päivältä maistelematta, sen verran oli täysi olo! Pelkästään huonon huumorintajuni takia ostamat oluet kyllä kelpasivat, eikä syntymäpäiväsankari olisi voinut olla tyytyväisempi. Tulemme varmasti vielä menemään Näsinneulan ravintolaan, ehkä kun oma syntymäpäiväni lähenee...!
Kommentit
Lähetä kommentti