Viherpeukalo

  Etupihamme on ollut muutostamme asti hyvin yksinkertainen eikä sen kummemmin huolehdittu. Kirjoitin jo aikaisemmin miniprojektistamme jossa laitoimme muutaman pienen tuijan pihaa reunustamaan ja keltaisia kukkia reunalle -nyt projekti jatkui taas askeleen verran.

 Halusin jotain selkeyttä siihen miten pihalänttimme loppuu. Nyt siinä oli vain pari hassua pikkutuijaa sekä rikkaruohot jotka hitaasti mutta varmasti ujuttautuivat keskelle pihatietä, tehden siitä epäsiistin näköisen. Sitten yksi päivä näin Bauhausin lehdessä tarjouksen punaisesta kuorikatteesta mitä olin kaavaillut puiden juurelle, joten nappasin töiden jälkeen miehen mukaan ja menin hakemaan tarvikkeet.

 

 

 

 Vaihtoehtoina kuorikatteelle oli ruskea, musta ja punainen. Päädyin punaiseen koska a) se on lempivärini ja b) se sopi talon ikkunankarmeihin. Tarjouksessa oli kolme säkkiä joten pienen mietinnän jälkeen otimme ne, ja hyvä olikin. Kaksi säkkiä olisi ollut ihan liian vähän vaikka katettava alue vaikutti kovin pieneltä. 

 Lisäksi nappasin mukaan pihakiviä. 38 sentillä kappale ei lompakkokaan kummoisesti köyhtynyt, ja saisin sitä kaipaamaani terävämpää alueen rajausta mukaan. Kivet auttaisivat kuorenpalasia pysymään omalla alueellaan.
 

 

 Kuten näkyy, oli aluksi pihan reuna kovin rähjäinen ja mitäänsanomaton vaikka se ei niin paljon näykään. Rikkaruohot rehottivat puiden juurella ja valtasivat ennen tasaista multaa. Taustalla näkyvät tietysti myös koiran omena (tulee lelut halvaksi!), työhanskat ja tietysti bloggaajan kameralaukku.

 

 Aloitin järjestämällä kivet niille kohdille mihin halusin niiden tulevan. Perfektionistina ja miehen ollessa insinööri se ei ollutkaan ihan nopea homma...

 

 Sitten kaivoimme kiville pienet kuopat jotta ne eivät törröttäisi irtonaisina tien vieressä. Jätimme kivet pihan puolelta hieman koholleen jotta ne toimisivat pienenä tukkeena kuorikatteelle, ollen enemmän maan tasolla tien puolelta. Kun kivet olivat kumpaakin osapuolta miellyttävissä kohdissa ja asianmukaisesti mullalla tuettu, oli aika laittaa kuorikatteet paikalleen. 

 (Kahdessa pussissa oli lukki. Kuinkakohan kauan raasut olivat olleet pussien vankina?)

 

 Pihan ilme muuttui kummasti! Nyt alueellamme on selkeämpi raja, ruoho ei valtaa pihatietä ja puiden tyvet ovat paljon siistimmän näköiset. Rahaa ja vaivaa ei mennyt paljon, vaan pienellä vaivalla saimme ison eron pihan siisteyteen. Seuraavan kesän projektiksi jää nurmikon istuttaminen ja kukkien lisääminen, sillä tänä kesänä ei aika riittänyt. Haluan myös pihakeinun tuohon ikkunan eteen, vaikka vannoin etten sellaista ikinä hanki. Se vain toimisi niin hyvin omenapuun, pienen nurmikkoläntin ja puisen terassin kanssa!

  Nämä saattavat vähitellen jäädä syksyn viimeisiksi istutuksiksi ja pihan muokkauksiksi. Omenapuumme hysteerinen omenoiden kehittäminen on vihdoin ja viimein hidastunut eikä pihamme enää huku syömäkelvottomiin yksilöihin -ne kun kehittyivät niin aikaisin että maku oli paha ja omenat täynnä reikiä. Viimeisimpiä emme tosin ole edes maistaneet, ehkä pitäisi.