Pikareissu Hämeenlinnaan

 Eilen kääntyi auton nokka kohti entistä kotikuntaa, sillä Totolle oli varattu kastrointiaika. Päädyimme varaamaan toimenpiteeseen ajan Hämeenlinnasta sillä täällä Tampereella hinta olisi noussut todella korkeaksi, Toton operaation ollessa hieman normaalista poikkeava. Kivekset eivät laskeutuneet kunnolla ja toinen oli jäänyt "matkan varrelle", joten se poistettiin myös ettei komplikaatioita tulisi myöhemmin. 

 Ruokaa ei saanut antaa 24 tuntiin ja sen kyllä huomasi, raasu pyöri koko ajan nälkäisenä ympäriinsä ja vaikutti väsähtäneeltä. Eläinlääkärissä käytiin puntarin kautta ja paino on edelleen samassa mitä muutama kuukausi sitten eli 7,2kg. Toto on virallisesti pienempi kuin Dalf! (lemmikeistä päivitetty esittely löytyy täältä) Elättelen toivoa että nyt leikkauksen jälkeen saataisiin hieman lihaa luiden päälle, sillä tähän mennessä Toto on syönyt isot määrät mutta pysynyt jatkuvasti jäntevänä ja hoikkana, kun cairnien kuuluisi olla hieman jykevämpiä rakenteeltaan.

 

 Koiralle annettiin rauhoittava piikki, kiikutettiin hoitajan kainalossa leikkaukseen ja saimme käskyn tulla parin tunnin päästä hakemaan. Käytimme tilaisuuden hyväksemme jotta voisimme hieman kierrellä ympäristössä, ensimmäisenä päätyen uuteen kauppakeskus Goodmaniin. Oli todella outoa nähdä niin iso ja moderni kauppakeskus vanhassa pikku Hämeenlinnassa! Siinä se rakennus nökötti, vanhan parkkipaikan tilalla missä opettelin aikanaan ajamaan ja missä joulun aikaan oli kuusimarkkinat.

 Kauppakeskuksessa pyörähdyksen jälkeen menimme kantapaikkaamme Popinoon syömään. Olimme hieman liian aikaisessa, ovien avautuessa vasta 11, joten pääsimme saman tien ovien avauduttua syömään koska olimme ensimmäiset asiakkaat. Saimme ihanan ikkunapöydän käyttöömme ja tilasimme saman tien, olihan meillä ollut aikaa miettiä ulkona odotellessamme.

 

 Popino on ollut ihan must-go- paikka jo siitä asti kun olin pieni ja asuin Hämeenlinnassa. Se on koko perheeni lempipaikka ja paikan omistaja tunnistaakin meidät joka kerta vaikka käynnit harvenevat koko ajan. Ravintolan valkosipulileipä on taivaallista, en tosiaankaan pysähdy miettimään salaatin ottamista kun sitä on tarjolla! Mutta pakko myöntää, salaattipöytä on upean kattava. 

 Aikaisemmin Popino oli täynnä omistajien tuomia matkamuistoja lattiasta kattoon, mutta ilmeisesti omistajanvaihdon (?) myötä sisustus on muuttunut ja tilaan on tehty pientä remontointia. Lämmin tunnelma kuitenkin on ja pysyy, enkä ole missään saanut niin tasaisen hyvää ja aidosti iloista palvelua.

 

  Ruoan suhteen myönnän olevani hieman jämähtänyt. Lempiravintoloissani minulla on aina samat lempiannokset (esimerkiksi Stefan's steakhousen entrecôte) ja vaikka joka kerta yritän ottaa jotain uutta, päädyn aina siihen samaan suosikkiin. Olen muutaman kerran kurottanut niin kutsutun mukavuusalueen ulkopuolelle ja pettynyt saamaani annokseen etten halua hevillä vaihtaa! Joten samoilla mennään ainakin toistaiseksi, hah.

 Tilasin siis pizzan numero 10, mikä sisältää kaikki suosikkini mitä pizzan päälle voi koota. Kana, ananas, sinihomejuusto, oliivi, valkosipuli. Popinon pizzoissa on taivaallisen ohut pohja eikä lähes ollenkaan reunoja, mistä tällainen reunojen inhoaja on kiitollinen. Pizzalla on myös niin reilusti kokoa että poikkeuksetta syön puolet ja säästän puolet seuraavan päivän lounaaksi -nämä kun maistuvat yhtä hyvältä vielä lämmitettyinäkin, luultavasti kiitos ohuen pohjan.

 

 Ja mitä ravintolassa käynti olisi ilman jälkiruokaa! Itse otin lakkahyydykkeen kinuskikastikkeen kera, kun taas mies päätyi suklaafondueeseen mansikkakastikkeen kera. Tarvitseeko edes sanoa kuinka älyttömän hyvää oli? Uskoisin että ei. 

 

  Reissussa päällä oli uusi rakkauteni, eli Blackmilkin Braains long sleeve crop. En ollut aiemmin uskaltautunut tilaamaan crop toppeja pelätessäni että ne eivät näyttäisi hyvältä hyllyvään keskikroppaan yhdistettynä, mutta monta kuukautta haikailtuani päädyin nappaamaan sen itselleni. Eikä kaduta, tämä on ihana! Leveä kuminauha siloittaa isoimmat möykyt ja kaulalinja on imarteleva. Hihat tässä on todella tiukat, mutta on silti mukava päällä.  

 Vasemmanpuoleisessa kuvassa toppi on paritettu awesome pocket skirtin kanssa ja alla on musta toppi, kun taas oikealla alla on matte evil zip dress. Oikeanpuoleinen kuva myös toistaa värin todenmukaisemmin. Vielä en ihan uskalla käyttää paitaa ilman että paidanhelman ja hameen väliin jäävä ihokaistale paljastuisi, mutta ehkä sitten joskus. Nyt kyllä houkuttaa vielä napata Blackmilkin toistaiseksi ainoa pitkähihainen crop eli Gorgeous Garden white...

 
  
 Syötyämme mahamme täyteen kävimme hakemassa pikku potilaan. Rassukalta oli ihan taju kankaalla ja kieli roikkui ulkona, eikä tilanne siitä muuttunut loppupäivänä. Totoon iskee kaikki rauhoittavat sun muut todella tiukasti, viimeksikin pikkuoperaation rauhoituksesta oli valot sammuksissa koko päivän. Välillä tärisevä, huojuva karvakasa koitti nousta sekä otti muutamia haparoivia askelia mutta päätyi kuitenkin naama lattiaan ja isännän sylin kautta takaisin huovan sisälle nukkumaan.

 

 Tänään koira on kuitenkin jo pirteämpi, joskin muovitötterö aiheuttaa syvää masennusta eikä sisällä pahemmin muuta tehdä kuin istuta pää roikkuen. Onneksi tämä "kidutus" on vain väliaikaista ja pian meillä on toivottavasti rauhallisempi, vähemmän hormonien armoilla vouhkaava ikiliikkuja!





Kommentit

  1. Voi hauvarukkaa, mutta ehkä se siitä sitten rauhoittuu :) Jotkut koirat ei millään liho, porukoillakin on periaatteessa painoltaan kookas suomenpystykorvanarttu, mutta ruumiinrakenteelta tosi siro ja hoikka. Kai niissä elukoissakin on eroja siinä missä ihmisissäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niissä on kyllä paljon eroja, aineenvaihdunta on kovin yksilöllistä! Ainakin on leikkauksen jälkeen ruokahalu sitä tasoa että jo on kumma jos ei painoa kerry :D

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit