Munkinpaistoa ja vappusimaa

Torstaina olin viimeistä päivää vanhassa työssäni ja illalla olimme sitä hieman juhlistamassa komediaillan ja viinin merkeissä. Seuraavana päivänä oli suunnitelmana nousta aikaisin ja mennä kaupunkiin, jonka jälkeen paistaa ensimmäistä kertaa munkkeja, mutta ei se ihan niin mennytkään kun ei yleensä ole niin myöhään ulkona -saati sitten juo alkoholia. Pääsimme kaupunkiin hieman ennen yhtä, juuri ajoissa katsomaan teekkarien kastajaiset ja syömään muikkuja ja lettuja.
 
 

  Ihmisiä oli niin paljon että taisi koko Tampere olla torilla, sen verran joutui käyttämään kyynärpäitä että pääsi edes hieman katsomaan kojuja. Luovutimme aika nopeasti ja istuimme hetken kahvilassa ennen kotiin lähtöä. Vappupäivän asuna toimi Red tartan vs. Cathedral IOD Blackmilkiltä, joka tuulessa väläytti alla olevia matteleggingsejä ihmiselle kuin toisellekin...

 

 Sain idean kokeilla paistaa munkkeja ihan itse ensimmäistä kertaa elämässäni. Minä ja kuuma öljy -tai mikään terävä- on harvemmin hyvä yhdistelmä joten olin aika epäileväinen, mutta resepti oli todella simppelin oloinen. Perjantaina jäi munkit sikseen mutta tänään aamulla pistin toimeksi että ne voisi laskea edes jotenkin vappumunkeiksi.

  

  Käytin apuna Kinuskikissan munkkireseptiä, joskaan en paistanut munkkeja suoraan rypsiöljyssä vaan turvauduin Sunnuntain munkinpaistorasvaan. Ensi kerralla uskallan luultavasti käyttää rypsiöljyä sillä tämä sisälsi palmuöljyä minkä käyttöä en henkilökohtaisesti kannata, mutta ainakin käsiteltävyys oli helppo ensikertalaiselle!

 Yhdistelin aineet ja jätin vaivaamisen jälkeen taikinan kulhoonsa liinan alle kohoamaan. Ohjeessa oli 45 minuuttia mutta siinä ajassa ei ollut juuri tapahtunut eroa, joten jätin taikinan kohoamaan vielä siksi aikaa kun löhöilimme sohvalla katsoen Modern Familyn uusimman jakson. Taikinan koostumus oli vielä senkin jälkeen todella tahmea ja meinasi iskeä epätoivo, mutta jauhojen lisäilyn jälkeen saimme kuin saimmekin rinkuloita pyöriteltyä. 

 

  Taikinan rinkuloiksi muotoilun jälkeen munkin alut piti jättää vielä kohoamaan puoleksi tunniksi, jonka aikana ne kohosivatkin ihan hyvin ja olivat kiinteämpiä. Sitten alkoikin se jännä vaihe eli paisto. Meillä ei ollut paistomittaria joten menimme ihan näppituntumalla pieniä taikinapaloja testipaistellen. Munkinpaistorasva suli nopeasti kun sen viipaloi pienemmiksi palasiksi.

  
  Kun testipala pysyi pinnalla ja muuttui kauniin ruskeaksi, uskalsimme lähteä kokeilemaan kunnon munkeilla. Olin paistovastaava kun taas mies ja ystäväni pyörittelivät munkit sokerissa ja pinosivat lautaselle. Hieman pelkäsin että öljy jää liian kuumaksi jolloin munkit paistuvat pinnalta mutta eivät keskeltä, mutta onneksi pelko oli turha.

 
 

 Otettuani munkit öljystä laitoin ne aina talouspaperin päälle jotta suurin öljy imeytyisi pois. Heti kun munkkia sieti käsitellä ilman sormien polttamista se pyöriteltiin kunnolla sokerissa sillä tahmeaan pintaan tarttuu paremmin kuin kuivuneeseen. 

 
 

  Sorruimme jo kesken paiston maistelemaan ensimmäistä munkkia ja kyllä muuten tuli hyvää! Yksikään ei jäänyt raa-aksi tai palanut joten voin hyvillä mielin julistaa tämän kokeilun onnistuneeksi. Taisimme kaikki ahmia kolme munkkia yhdellä istumalla siman kanssa ja vielä jäi reilusti myöhemmin nautittavaksi.


 Näin rennosti siis ensimmäinen viikonloppu ilman töitä alkoi. Hieman on stressi päällä mutta ensi kuukausi tulee menemään koulutuksissa juostessa joten olo on kuitenkin varovaisen toiveikas. On sokerointikoulutusta -jonka olen jo käynyt mutta halusin vielä saada brassin teon haltuun, joten Helsinkiin mars!- , geelilakkausta ja geelirakennekynsiä.  

 
 Vielä loppuun muistutan että nyt blogin oikeasta laidasta löytyy linkki Puuterisulan FB-sivuille josta näkee kätevästi uusimmat päivitykset ja mahdollisesti muuta kivaa kuukauden edetessä. Tiedossa ainakin kynsikuvia ja ehkäpä lukijatarjous, joten pitäkää silmät avoinna! 


Kommentit

  1. Minä en uskaltanut tehdä tänäkään vuonna munkkeja, mutta simaa tein itse :) Ei ole kaupan simat mitään verrattuna omatekoiseen, joten ehkä ensi vuonna rohkaistuisi paistamaan munkkejakin. Jos pikkuveli uskalsi ja osasi, niin osaan minäkin. ^^

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit