Munasolujen luovutus

Tässä postauksessa yksityiskohtaista asiaa projektista, neulojen kuvia ja terveyshöpinää. Ihan varoituksena niille jotka eivät niistä halua lukea/nähdä! :) Halusin kirjoittaa tästä asiasta postauksen sillä itse projektiin lähtiessäni en löytänyt kovin paljon kokemuksia mistä olisi voinut lukea. Ehkä joku muu asiaa miettivä saa infoa tästä.

Olen jo muutaman vuoden kypsytellyt asiaa munasolujen luovuttamisesta, ja sitten viime syksynä työttömänä ollessani ajattelin että nyt olisi hyvä aika aloittaa. Otin Tampereen Fertinovaan yhteyttä netin kautta ja sainkin saman päivän aikana puhelinsoiton, jossa ihanan pirteä ja ystävällinen nainen kyseli lisätietoja. Sain luetella hiustenvärini, silmien värin, pituuden, perheen mahdolliset sairaudet ja ties mitä. Alusta asti oli mukavinta se että Fertinovan työntekijät olivat niin aidosti iloisia siitä että joku luovuttaa, oli koko ajan mukava fiilis.

 Pääsin sitten tapaamiselle syksyn puolella Fertinovaan paikan päälle, jossa munasarjat ultrattiin ja täyteltiin taas papereita. Olin kuulemma täydellisen oloinen luovuttaja, limakalvoni olivat "täydelliset" ja kohtuni "niiiiin kaunis". On hieman hämmentävää kun joku kehuu sisuksiasi! Tämän jälkeen kuitenkin sain lähetteen verikokeisiin jossa testattiin sukupuolitauteja ynnä muuta luovutusta mahdollisesti estävää, sekä psykologin vastaanotolle joka kertoi luovutuksesta, sen historiasta ja katsoi että olen mielenterveydeltäni hyvä luovuttaja.

 Nämä vaaditut asiat tehtyäni olikin hiljaista muutama kuukausi, ja ehdin jo unohtaa koko asian. Kunnes sitten helmikuussa puhelin soi ja kyseltiin olisinko valmis aloittamaan luovutusprojektin. Ensin käyttöön annettiin e-pillerit, jotta kierto saataisiin samalle kohdalle vastaanottajan kanssa, ja niitä popsinkin kuukauden verran.

 Tämän jälkeen pääsin jälleen käynnille Fertinovaan, ja sain ensimmäiset pistoslääkkeet mukaan ohjeiden kera. En muista kuinka monta päivää tarkalleen pistoksia laitoin, mutta viikon verran suunnilleen. Ensimmäinen lääke oli Gonal, joka alkoi kypsytellä munasoluja.


 Ajatus itsensä pistämisestä neulalla ei kauhistuttanut mutta toteutus jännitti hieman. Yllätyksekseni piikki tuskin tuntui ja lääkkeen anto oli ihan helppoa. Annostus mitä itse jouduin pistämään oli 125...IU? En ole ihan perillä noista mittayksiköistäkään, mutta ainakin saatte jotain osviittaa. Kynässä oli yhteensä 1,5ml ainetta.


 Kun olin pistellyt Gonalia vajaan viikon, oli ultran aika. Munasolut olivat kypsyneet hieman eri tahteihin mutta niitä oli monta. Taas paljon ihastelua kauniista limakalvostani! Sain mukaani uuden lääkkeen mitä pistää Gonalin lisäksi, eli Orgalutranin jota jarrulääkkeeksikin kutsutaan. Se pitää munasolut paikallaan estäen ovulaation. Jarrulääkkeen piikki oli isompi, ja inhottava pistää! Sattui joka kerta.



 Tästä ultrasta neljän päivän päästä oli seuraava, ja silloin olikin jo tapahtunut edistystä. Sain lisää Gonalia mukaani (kaksi annosta) sekä kaksi annosta Orgalutrania. Mutta niiden lisäksi sain kaksi ruiskua toipumista edistävää ainetta, joista en nyt ottanut kuvaa. Laitoin viimeiset pistokset lauantai-iltana, ja sunnuntai-iltana laitoin vain ne toipumista edistävät ruiskeet. Maanantaina ei enää laitettu yhtään mitään, sillä tiistai-aamuna oli punktio. Tässä vaiheessa olo oli turvonnut ja tunsin koko ajan että sisälläni oli jotain ylimääräistä; liikuin kuin olisi jalkapallo mahan tilalla ja äkkiliikkeet olivat inhottavia. Tätä olotilaa kuvaa parhaiten ääni "unngh".

 Heräsin aamulla tuntia ennen punktiota ottamaan minulle annetut särkylääkkeet, ja söin tuhdin aamupalan ettei heikottaisi toimenpiteen jälkeen. Fertinovalla minua kehotettiin käymään vessassa vielä muutamaan otteeseen että rakko olisi varmasti tyhjä -lääkitys mitä saisin heikentäisi rakon toimintaa ja laajentuneet munarakkulat puristavat virtsarakkoa sen verran ettei se välttämättä tyhjene yhdellä käynnillä.

 Käytyäni kiltisti vessassa minut ohjattiin toimenpidehuoneeseen missä odotteli hoitajani lisäksi kaksi muuta hoitajaa. Toinen heistä piti huolta lääkityksestä ja toinen piti huolta kaikesta muusta. Helpotuksekseni oma tuttu hoitajani teki punktion. 

 Menin makaamaan toimenpidetuolille ja sain käteeni kanyylin. Kanyylin kautta sain ensin rauhoittavaa lääkettä joka teki mukavan hihittelevän, leijuvan olon (tätä tavaraa lisää!) ja sen jälkeen kipulääkettä. Olo oli ihan mukava, tosiaankin leijuva eikä enää jännittänyt yhtään. Punktiosta kivuliaat osat olivat vain neulan laitto munasarjaan sekä vasemman puoleinen munasarjani joka aiheutti yhden aika ison kivun mutta oli onneksi nopeasti ohi. Itku pääsi tuossa kipukohdassa, mikä hämmensi kovasti mutta ihana hoitaja nauroi että se on se lääke mikä itkettää. Nauratti ja itketti samaan aikaan ihan ilman syytä.


 Toimenpiteen jälkeen horjuin toipumaan rauhalliseen huoneeseen jossa odotti kipulääke, mehua, keksejä ja lämmin kauratyyny mahalle. Hoitajat pitivät ihanaa huolta, vaikuttivat niin aidon tyytyväisiltä tuloksiin ja kehuivat kovasti.  Makasin sängyllä vartin verran ja sitten hoipuin vessan kautta hoitajan luo, jossa sovimme jälkitarkastuksen ajankohdan. Sain myös ihanan kiitoslahjan! Heillä oli kaapissa ihania kosmetiikkatuotteita Biothermistä, Cliniquesta ja Lumenesta hajuvesiin. Itse pääsyin valitsemaan Mádaran tuotteita, sillä olen tykästynyt luonnonkosmetiikkaan ja olin erittäin utelias kokeilemaan niitä. Ihana, ihana yllätys!


  Tuloksena luovutuksesta tuli 20 munasolua, ja kuulemma tulos on erittäin hyvä. Saan toivottavasti tietää tarkistuskäynnillä onko jokin ihana pariskunta saanut luovuttamieni munasolujen avulla pienen, ihanan vauvan alulle.

 Luovuttamista ei kannata tehdä jos kuvittelee että tästä tienaisi jotain. Luovutuksesta saa pienen palkkion, mutta itse en todellakaan noin pienestä summasta tätä tekisi. Se todellinen palkkio on tietää että saa auttaa jotain lapsetonta pariskuntaa, jotka ovat koittaneet niin kovin saada omaa lasta mutta eivät ihan yksin siihen kyenneet. Ehkä vuoden päästä jossain Suomessa on pieni vauva jolla on minun ruskeat silmäni tai pisamat!

*

 Valitettavasti sain luovutuksessa tietää jotain muutakin, mikä selitti monta asiaa mutta sai hieman surulliseksi. Ultrien ja luovutuksen aikana hoitaja kertoi että minulla on ilmeisesti endometrioosi, joka aiheuttaa valittamiani oireita (monia vuosia jo) eli kovia kuukautiskipuja, yleisiä vatsan alueen kipuja sekä tarvetta käydä usein vessassa. Tämän asian takia minulle suositeltiin etten luovuttaisi munasoluja enää uudestaan. Asia harmittaa hieman, mutta ei ole mikään maata kaatava. Enemmän huolestuttaa tulevaisuus, sillä hoitaja sanoi että minun tapauksessani kannattaa muistaa että jos lapsia haluan, niiden teko on ajankohtaista muutaman vuoden sisään/päästä ja saattaa silti olla vaikeaa. Asiaa onneksi tutkitaan vielä jatkossa enemmän, ja sinänsä helpotti kuulla tämä koska olen aina ihmetellyt kyseisiä oireita jotka eivät ihan normaaleilta tuntuneet.

*

 Kaiken kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen että lähdin projektiin. Kaiken sen epämukavuuden, pistoksien, pienen kivun ja vaivan jälkeen joku onnellinen saa apua pitkään haaveilemaansa asiaan, ja itse opin paljon omasta kropastani ja tuli tehtyä ne pakolliset verikokeetkin! Tekisin tämän uudestaankin jos kyseinen perhe haluaisi samalta luovuttajalta uusia soluja, jos endometrioosi ei asiaa tekisi niin hankalaksi. Suosittelen ehdottomasti luovutusta, se on pieni vaiva verrattuna siihen miten iloiseksi jonkun pariskunnan saa. Ja Fertinovan työntekijät olivat niin ihania, että pelkästään heidän takiaan jäi todella hyvä ja onnistunut mieli!

Tämän päivän pyhitän toipumiselle, särkylääkkeille ja karkeille. Olo on aika kipeä, maha on todella arka ja nauraminen sekä liikkuminen sattuu. Saattaa olla huomenna töissä aika vaikeaa... Mutta eiköhän se siitä! Vierellä kaksi karvatassua pitämässä seuraa:

Kommentit

  1. Onpa ikävää että sulta paljastui tuollainen tulevaisuuteesi mahdollisesti vaikuttava juttu. Maallikkona mulle tuli heti mieleen, että eikö Fertinova voisi pakastaa joitakin omia munasolujas (kun noin monta saatiin)i, jotta voisit saada halutessasi oman lapsen? Tähän varmaan liittyy jotain rajoitteita, että nuo munasolut eivät säily tai endometrioosi estää keinohedelmöitetyn munasolun istutuksen kohtuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on :/ En ainakaan kysynyt asiaa, sillä tietääkseni munasoluilla on jokin säilyvyysrajoite eikä pakastamisen murehtiminen tunnu vielä ajankohtaiselta. Jos jatkossa selviää jotain muuta endometrioosista niin sitten täytyy miettiä jatkoa.

      Poista
  2. Mulla on endometrioosi, mutta raskaus sai alkunsa heti ekasta yrityksestä (siis yhdestä yhdynnästä koko kuukauden aikana), vaikka olin jo yli kolmekymppinen. Eli ei välttämättä ole niin paha juttu kuin mitä annetaan ymmärtää. Ja raskaushan usein parantaa endometrioosin, vaikka kyllähän se ajan kuluessa saattaa palata uudelleen. Itselläni ei ole ollut minkäänlaisia menkkakipuja lapsen saamisen jälkeen.

    Munasolut (ja siittiösolut) säilyvät pakkasessa kauan. Jopa 20 vuotta vanhasta munasolusta on saatu vauva aikaiseksi.

    Mutta hienon teon teit!♥ Itse tiedän parikin vauvaa, jotka ovat saaneet alkunsa luovutetusta munasolusta (haettu ulkomailta, sillä Suomessa on niin pitkät jonot). Voit olla varma siitä, että munasolujasi arvostetaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia ihanasta kommentista! <3 Kiva tietää että on näitä helppojakin kokemuksia endometrioosista! Tuon raskaus parantaa- jutun Fertinovalla hoitaja mainitsikin, mutta jos huolena on aikanaan ensimmäisen raskauden aikaansaannin vaikeus niin siinä se ei paljoa ehkä lohduta. Mutta pitää ajatella positiivisesti, kuten sanoit niin eihän se välttämättä niin paha juttu ole!

      Suomessa on valitettavan pitkät jonot mutta siinä jonossa on onneksi aina henkilö joka on odottanut sitä mahdollisuutta jo kauan, ja ajatus siitä tekee kyllä mielen todella hyväksi:)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit