Operaatio tähystys

  Kuten mainitsin aikaisemmin, oli tänään tiedossa hieman epämiellyttävämpi sairaalakäynti. Kaikkien kipujen pahennuttua jyrkästi lääkäri laittoi minut listalle tähystykseen johon kauhukseni jouduinkin muutaman päivän varoituksella. Olin kuullut niin paljon siitä kivusta ja katsonut monesti vierestä kun äitini on sitä käynyt läpi, että jouduin pinnistelemään etten jänistänyt ja perunut aikaa. Kuitenkin, epätietoisuuden tunne ei ole miellyttävää sekään joten uteliaisuus voitti pelon.

 

 Ajoin perjantaina terveysasemalle hakemaan tyhjennyslääkkeet ja söin kaksi päivää pelkkiä soseita sekä jogurtteja. Sunnuntai- iltana piti ottaa ensimmäinen lääke, joka oli veteen sekoitettavaa jauhetta. Ei maistunut pahalle, muutamalla kulauksella sai alas. Maistui suunnilleen väljähtäneeltä limonadilta. Lääkkeen oton jälkeen piti juoda litrakaupalla kirkkaita nesteitä kuten omenamehua, vettä, Spritea... Tänä viikonloppuna opin että en pidä Spritestä. Hyh.

 

 Omenamehu oli helpoin juotava ja sitä upposi hienosti oluttuoppiin puoli litraa kerralla joten oli helppo pysyä kärryillä kuinka paljon oli juonut. Sen lisäksi hörpin vettä ja muutaman siemaisun Spritea kunnes hylkäsin moisen kamaluuden. Lääke alkoi vaikuttamaan tunnin sisään ja sitten juostiinkin vessassa -mikä oli aivan tuttua ja vielä helpompaa kuin yleensä, sillä mitään kipua ei ollut. 

 

  Odotellessani tyhjennyksiä kasasin miehen kanssa ostamaamme Starry night- palapeliä johon allekirjoittanut menetti hermonsa jo reunoja kootessa. 2000 palaa joista kaikki saman näköisiä! Sain myös aikaiseksi tehdä täyssiivouksen vaatekaapissa, heittäen taas muutamia vanhoja vaatteita pois ja järjestin Blackmilkin vaatteet omaan laatikkoonsa.

 

 Tänä aamuna otin toisen annoksen tyhjennyslääkettä kuudelta aamulla, muutaman tunnin yöunien jälkeen. Monen litran juomisen jälkeen olo oli turvonnut ja epämukava, eikä matka sairaalaan ollut kovin herkkua. Perillä sain suun kautta kipulääkettä sekä rauhoittavaa odotellessani, mikä ei oikeastaan tehonnut toimenpiteen aikana mutta tainnutti totaalisesti kotiin päästyäni.

 Toimenpide itsessään oli aika lailla mitä odotinkin. Kestettävissä, ei kovin epämukavaa, vain muutamassa mutkassa päästin häpeäkseni pikku huudon kun kipu pisti valopallot kieppumaan silmissä. Hoitajat ja lääkäri olivat aivan ihania, juttelivat jatkuvasti, tukivat sekä painoivat vatsaa kun letku meni pahasta kohdasta. Tutkimus oli alle puolessa tunnissa ohi eikä poisto tuntunut missään. Diagnoosina on, kuten itsekin olen epäillyt, IBS eli ärtyneen suolen syndrooma.  Kotona olo oli muutaman tunnin kuin ilmapallolla ja vähän kuin olisi ollut hiprakassa, mutta "sammuttuani" sohvalle reiluksi tunniksi miehen kainaloon oli olo taas normaali. Ei ole ruoka maistunut kyllä näin hyvältä pitkään aikaan kuin kahden päivän nestepaaston jälkeen!

 Kaiken kaikkiaan, pelko toimenpiteestä oli pahempi kuin toimenpide itsessään. Kipu tulee vain muutamassa kohdassa mutkissa ja hoitajat ovat tukena. Tietysti tämäkin on yksilöllistä ja esimerkiksi haavaisen paksusuolen tapauksessa kipu on kovempi kun suoli on arka, mutta koko homma on pian ohi. Löysät vaatteet päälle, saattaja auttamaan jälkeenpäin ja jotain hyvää syötävää niin olo on taas normaali:)

 Nyt vain pitää löytää oikea ruokavalio, mikä on helpommin sanottu kuin tehty...